perjantai 20. tammikuuta 2012

Persoonallisuushäiriö

Olen viime päivinä työstänyt kakkosta. Sen päähenkilö on pelkotiloista kärsivä nainen ja suhteellisen neuroottinen sellainen. Kirjasta on koossa runko pääpiirteittäin ja hajanaisia kohtauksia. Alunperin käytin kolmatta persoonaa naisesta kirjoittaessani, mutta nyt olen viime päivinä kokeillut muokata tarinaa minä-muotoon. Tarina toimii tässä muodossa itse asiassa jonkin verran paremmin, sillä päähenkilön päänsisäiseen maailmaan pääsee lähemmäksi.
Ongelma olen minä - kirjoittaja - sillä huomasin, että minun on aika-ajoin todella vaikea kirjoittaa minä-muodossa. Enkä ole vielä päässyt itseanalyysissani niin pitkälle että kykenisin hahmottamaan, mistä tämä johtuu. Onko päähenkilö niin erilainen kuin minä? Vai yritänkö liikaa samaistua häneen?
Olen aiemmin noveillessani käyttänyt minä-muotoa ilman minkäänlaisia ongelmia, joten tämä on täysin uusi tilanne.Täytynee sinnitellä pari viikkoa ja katsoa miten tämä lukkotilanne aukeasi. Huomaan sen jo vaikuttaneen kirjoittamiseeni sitä kautta, että välttelen ja keksin tekosyitä miksen ryhdy puuhaan.
Ihan vielä ei kuitenkaan tee mieli luopua minä-kertojanäänen käytöstä.

7 kommenttia:

  1. Eräässä suosikkikirjoittamisoppaassani todistetaan varsin perustellusti (esimerkkien jne kautta), että kolmannessa persoonassa voi päästä ihan yhtä suureen intiimiyteen ja yhtä hyvin "päänsisäiseen maailmaan" kuin ensimmäisessäkin. Se on niin hyvin perusteltu, että en kyllä osaisi väittää vastaan.

    Muistaakseni siinä on mm. yksi esimerkki 1. persoonassa ja sanottu, että "3. persoonassa ei mitenkään voisi päästä näin lähelle päähenkilöä, eihän?" ja sitten käy ilmi, että kyseessä on kohtaus jostain maailmankirjallisuuden klassikosta, joka _on_ alunperin 3. persoonassa ja vain muunnettu esimerkkiä varten minä-muotoon.

    (Kirjoitan kyllä itse kaikki romaanini ensimmäisessä persoonassa, novelleita joskus kolmannessakin.)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maija kommentistasi, tuo on kyllä ihan lohdullista kuulla että päänsisäisäiseen maailmaan pääsee yhtä hyvin 1. ja 3. persoonassa. Satutko muistamaan kirjoitusoppaan nimeä? Ei oppi venettä jne.

    Sen verran jouduin antamaan periksi, että päädyin kirjoittamaan kolmannessa persoonassa. Ajattelin sitten muokkauskierroksella suorittaa vaihdon ensimmäiseen, ikäänkuin teknisenä harjoitteena. Kuulostaa työläältä, juu - mutta kun tämä persoonallisuushäiriö uhkasi jumittaa koko kirjoitusprosessin. Samalla saan lisää miettimisaikaa.

    VastaaPoista
  3. Se on tämä kirja (tai 95% varmasti on tämä), olen kirjoittanut siitä lyhyen arvostelun blogiini: http://www.ilmestykset.net/2012/01/kuinka-kirjoitetaan-penteleen-hyva-romaani/

    On hyvä, jos on valmis tekemään kässärilleen isoja, paljon aikaa vieviä kokeiluita. Moni ei koskaan jaksaisi kokeilla persoonan vaihtamista myöhemmin, koska "siinä on niin iso työ".

    VastaaPoista
  4. Kiitos linkistä ja vinkistä, tuo Freyn kirja vaikuttaa lukunäytteeen ja arviosi perusteella varsin pätevältä. Ja kun hintakaan ei päätä huimaa, niin laitoin samantien tilaukseen. Uskon, että siitä on mistä ammentaa.

    Olen löytänyt blogisi vasta muutama viikko sitten, siellähän on valtavasti vinkkejä muille kirjottajille. Täytyykin lukea ahkerammin arkistojesi kätköjä. Etenkin omakustanne-postaus oli mielenkiintoinen ja minulle ajankohtainen pohdinnanaihe.

    VastaaPoista
  5. Ai, kiitos. Ei siellä minusta mitenkään erityisen paljon ole vinkkejä, nyt viime viikkoina olen tehnyt poikkeuksen. :-> Yleensä postailen lähinnä kirjoittamisopasvinkkejä, koska en koe olevani niin hyvä kirjoittaja, että minun kannattaisi suuremmin muita yrittää neuvoa.

    Kirjankirjoittamisoppaita sen sijaan on tullut lueskeltua läjäpäin. Ja kustannusalastakin ehkä tiedän jotain. Tästä jälkimmäisestä pitäisi olla tulossa ehkä kaksikin postausta joskus lähiaikoina, ja jotain tietokirjojen kirjoittamisesta (minulla on mielettömät listat tulevia aiheita, kunhan vain joskus ehdin postata ne kaikki!)

    VastaaPoista
  6. Minä -muotoinen kerronta soveltunee parhaiten tuohon tarinaasi, sen perusteella mitä siitä kerrot. Se mihin sinun kannattaa kiinnittää huomiota, on se että tarinastasi tulee sellainen, että siinä on samaistumisen paikkoja lukijalle. Tarkoitan tällä sitä, että olisi hyvä, jos jokin asia kiinnittäisi lukijan huomion positiivisessa mielessä.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommentista Lily, tuo on ihan hyvä pointti että pitäisi tarjota samaistumisen paikkoja. Vaikka päähenkilö onkin neuroottinen ja hysteerinen paikka paikoin, hän ei ole sitä koko aikaa.
    Yritän kyllä tuota samaistumisen tarjoamista. Itse asiassa osa näistä hysterioista ja neurooseista on lainattu elävästä elämästä eri naisilta, hieman karrikoiden ja mielikuvituksella sävyttettynä. Mutta ei kirja näiden varaan pelkästään rakennu, ne toimivat vain lisämausteena. Yritän saada tähän romaaniin myös monta ulottuvuutta. Aika näyttää, miten siinä onnistun.

    VastaaPoista