sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sananmukaisesti. Hämmästelin edellisessä postauksessani aikaansaavuuttani, joka omassa suoritustasossani oli jotain poikkeuksellista. No, nyt maksan siitä kalliin hinnan. Luovuuden puuskassa olen ilmeisesti unohtanut hyvän työergonomian säkkituolissa röhnöttäessäni. Oikean käden etusormen toinen nivel kipuilee ja on huomattavan turvonnut. Veikkaisin niveltulehdusta. Samperi vieköön!
Tätäkin viestiä naputan vajavaisella kymmensormijärjestelmällä, jossa keskisormi toimii etusormen sijaisena. Pakko se kai on hillitä kirjoittamista ja antaa sormen toipua, muutoin edessä saatta olla pitempikin tauko. Jospa vain malttaisin antaa sormen levätä pari päivää. Jos oireilu jatkuu, sitä pitäisi kai mennä näyttämää lekurille, niin saa tropit ja kortisonipiikit ajoissa. Tämä sama vaiva on vaivannut aiemminkin, joten tiedän jo kokemuksesta että se voi äityä pahaksikin.
Ketuttaa kerrassaan. Se oli sitten siinä sen Saarikoski-kisan osalta, nyt kasassa on vaivaiset 43 runonpätkää, ja näistäkin osa olisi karsiutunut kokoelman ulkopuolelle. Ehkä parempi niin, nyt romaanikässärini etenee kustantamon tarkasteluun edes yhtä kässäriä nopeammin jonossa. Tai sitten ei.
Toisaalta minua ihan pikkaisen naurattaa, harrastukseni näyttää saaneen ammattimaisia piirteitä - kärsinhän nyt jonkimoisesta ammattitaudista.

Ulkona on onneksi ihanan keväinen sää, kevätpurot solisevat ja mustarastaat lurittelevat reviirilaulujaan. Taidanpa lähteä kävelylle, se ainakin on terveellistä korviketoimintaa.

Update: Blogini on saanut uusia lukijoita, ilahduttavaa! Tervetuloa, kyllä tämä meno tästä vielä piristyy...


4 kommenttia:

  1. Hahahah, tuttu tilanne. Liian tuttu. :D

    Ja mitä hittoa, en tiennyt että aioit osallistua kisaan runoilla! Juuri päivittelin runovammaisuuttani (kuten hyvin tiedätkin) ja sitten huomaa että toinen on itse mennyt väsäämään kokonaisen kokoelman. Huhhuh. Hyvä sinä.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen hankkimaan luontaistuotekaupasta tulehdusta lievittävää bromelaiinia. Kyllä, se voi olla yhtä tehokasta kuin kortisonipiikit ja reseptilääkkeet! Tästä on monia tutkimuksia sekä omakohtaista ja usean kaverin kokemusta. Yleensä se auttaa jo vuorokaudessa, kunhan annos on riittävän suuri (500-1 000 mg). Ei missään nimessä kannata luovuttaa! Itse en olisi ilman erilaisia troppeja kirjoittanut yhtäkään kirjaa viime vuosina, troppien ansiosta niitä on syntynyt seitsemän (neljä romaania ja kolme tietokirjaa; neljäs tietokirja on kesken). (Ilman bromelaiinia en olisi muutamaan vuoteen kävellytkään...)

    VastaaPoista
  3. Paranemista! Muista, että "kirjoitat" myös silloin, kun et kirjoita. Suunnittelet ja maistelet, luet ja vaikutut ehkä.

    VastaaPoista
  4. Dee, joskus sitä yllättää jopa itsensäkin ;-) Ei tuo runoilu mullekaan ollut mikään päivänselvä juttu, mutta joskus 15 vuotta se salama sitten iski kirkkaalta taivaalta. Kymmeneen vuoteen en tosin ole runoja kirjaillut kuin satunnaisesti, nää on vissiin patoutuneet mun sisälle. Ja jos sitä alkaa tonkimaan kymmenen vuotta vanhaaa kuonakasaa, sieltä löytyy yllätyksiä jopa itselle.

    Maija, kiitos vinkistä ja kannustuksesta! Täytyykin käydä tänään ostamassa ja kokeilla tuota mainitsemaasi rohtoa. Illemmalla huomasin, että tilanne olikin jo pahempi, eli myös rystysnivel on turvonnut ja kipeä. Mutta kyllä se tästä... Ja voihan sitä nakuttaa vaikka yhdella sormella, se vain on hitaampaa.

    Paula, kiitos. Ja tuo on aivan totta, sitä kirjoittaa alati, vaikkei kaikkea kirjaisikaan ylös. Ehkä tällä tavalla pakotettuna asiat myös jalostuvat pidemmälle. Ja onneksi on hyviä kirjoja ja blogeja, mitä voi lukea pahimpaan nälkäänsä. Ei tämä pakkoloma välttämättä pahasta ole.

    VastaaPoista