maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kuriin palautus

Tarvitsisin kurinpalautusta. Viimeisen parin viikon aikana olen huomannut, että ajatukset ryömivät varkain Aavistukseen kesken työpäivän. Ilman lupaani. Sitten jossain vaiheessa havahdun ja työnnän ajatukset syrjään. Omaa päätään on hankala hallita. Teen aivotyötä ja ongelma on tuttu päinvastaiseen suuntaan, välillä on vaikeaa lopettaa työasioiden pohtimista kotiovella. Lapsi toimii hyvänä ajatusten fokusoijana, mutta nukkumaanmenon jälkeen työnteko on jatkunut.
Ja nyt viime päivinä Aavistus on tullut kutsumattomana vieraana keskelle työpäivääni. En voi antaa tämän jatkua, en saa. Tällaisilla tarinoilla ei ole tapana päättyä hyvin. Toisaalta, eihän kukaan minun pääni sisälle näe.
Yksi syy lienee, että töissä on viime aikona ollut hieman nihkeää - paras työnimu on kaukainen muisto. Toinen syy löytynee runopurskauksesta, en ole ehtinyt iltaisin kirjoittamaan Aavistusta tarpeeksi. Tämä tarina haluaa tulla kerrotuksi, mutta mikä vimmattu kiire sillä on? Tämän postauksen jälkeen kirjoitan niin paljon kuin käsistä lähtee, tarvittaessa vaikka aamuun asti. Olkoon se ensimmäinen kurinpalautus.

Onneksi ensi viikonloppuna on pääsiäinen, ehkä neljän päivän loman aikana saan tilanteen tasapainoon. Tätä postausta ei pidä tulkita valitukseksi, lähinnä tämä on ääneen ihmettelyä. Ja toteamista ettei tällainen peli vetele. Oikeasti tämä on ihanaa, viimeksi minulla oli tällainen kirjoitusvire kaksi vuotta sitten, kun työstin ykköstä.


6 kommenttia:

  1. Oi, minä kyllä annan ajatusten vaivata myös töissä, jos on sellainen hetki. Mutta jos se häiritsee työntekoa, sittenpä ei auttane muu kuin vain yrittää keskittyä töihin. Helpommin sanottu kuin tehty...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sopivina hetkinä sitä voinee miettiä mitä tahansa. Ja mukava huomata etten ole ainoa ;-) Mutta nyt täytyy kyllä tunnustaa, että Aavistus on ollut hieman häiriöksi asti ajatuksia hallitsemassa. Eilinen kirjoitussessio venyi aamuyön tunneille, joten tänään sain keskityttyä paremmin töihin.

      Poista
  2. Hih, kirjoittamisajatuksia on niin vaikea hallita... Minulla on pahinta ollut, kun olen joskus halunnut lähteä kesken illanvieton kirjoittamaan. (En tietysti ole lähtenyt, mutta..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä selittää, miksi niin monet kirjailijat ovat erakkoluonteita. Juu, tutulta kuulostaa tuo kesken illanvieton iskevä kirjoituspuuska ;-) Vielä toistaiseksi olen kyllä saanut hillittyä...

      Poista
  3. Nämä ovat niitä postauksia, jotka saavat minut olemaan kiitollinen siitä, että olen lukulomalla. Koska en viitsi vaivautua lukemaan, voin miettiä kirjoittamista koko päivän. Minkä teenkin. Minäkin olen innoissani.

    Minkäin odotan pääsitäiskä, koska silloin on "enemmän aikaa kirjoittaa". Minullahan ei ole muuta kuin aikaa...

    Mutta joo, en tarkoittanut brassailla! ;) En halua kehottaa sinua yrittämään olla ajattelematta kirjoittamista mutta älä nyt ainakaan saa potkuja sen takia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukuloma kuulostaa hauskalta! Olen käynyt blogissasi ihailemassa kirjoitustahtiasi naama vihreänä kateudesta. Juu, yritän välttää potkuja - kyllä se aika on muualta otettava. Pitänee vain sallia itselleen pidemmät kirjoitusrupeamat iltaisin. Ja ehkä keskittyä puhtaasti aavistukseen ja tukkia tuo penteleen runosuoni.

      Poista