lauantai 27. lokakuuta 2012

Kirjamessuraportti

Saavuimme tyttäreni kanssa kirjamessuille tuntia aiottua myöhemmin. Eli ne tapahtumat olivat jo ohitse, joihin olin suunnitellut etukäteen meneväni. Ei haitannut, eikä harmittanut, minulla oli hyvä karma matkassa.
Nämä olivat ensimmäiseni. Yleensä inhoan käydä messujen tönivässä tungoksessa, mutta lukeva ja kirjoittava kansa on fiksumpaa. Vaikka väkeä oli paljon, messuilla oli ilmavaa, kukaan ei tallonut varpaille tai tökännyt kyynärpäätä kylkeen.
Ensimmäisenä osuimme sattumalta Siiri Enorannan haastatteluun.  En ehtinyt kuulla kysymystä, mutta vastauksessaan Siiri kertoi kokevansa julkisuudessa esiintymisen vieraaksi ja oudoksi. Hän kyllä myönsi sen olevan välttämätöntä kirjojen myynnin edistämiseksi, mutta tunnustautui kirjailijankammiossaan viihtyväksi erakoksi. Voi miten upeasti tuo ujo ja herkkä nuori nainen esiintyi! Siirin seuraava kirja on dystopia, jonka päähenkilöinä ovat rakastavaiset pojat.

Siiri Enoranta kertoo kirjailijuudesta.

Seuraavaksi suuntasin kohti BoD:n pistettä, ihan kartasta piti katsoa sen sijainti. No niin, luonnollisesti se sijaitsi ihan perimmäisessä nurkassa. Ständi oli typötyhjä, joten rohkenin nappaaman tuon kuvan ja paljastamaan BoD:ilaiselle minkä kirjan olin kirjoittanut. Pukinkonttiin haalin Meidän Milla-kirjan. Lähtiessäni osastolle oli saapunut lisää väkeä, ihan viisi :-)

Jossain tuolla se on, muiden samanmoisten joukossa.

Kiertelimme tyttären kanssa lisää ja hän jumittui Otavan lastenkirjaosastolle. Samaan aikaan Otavan lavalla esiintyi Riikka Pulkkinen. Hän oli juuri lukemassa koskettavaa katkelmaa Vieraasta. Taas osuin kohdalle haastattelun ollessa loppusuoralla. Pulkkinen osasi ottaa yleisönsä, huumaannuin ja jonotin kiltisti nimmarin. Vaikka en yleensä tee niin. Kirjailijat on keski-ikäisen rokkareita!

Riikka Pulkkinen siteeraa kirjaansa.

Waltari-lavalla esiintyi Masha Geshen, mies joka uskaltaa arvostella Putinia. Kuuntelin tovin, kun hän puhui arvostavaan sävyyn Julian Assangesta ja arkipäivän sankareista. Informaation levitys on tärkeää. Seuralaiseni ei kestänyt viittä minuuttia pidempään, joten tuokio jäi osaltani vajaaksi.

Yleisön seasta tuli bongattua vielä seuraavat kirjailijat: Johanna Sinisalo jutteli henkeviä kahvitilassa, Virpi Hämeen-Anttila kiiruhti jonnekin ja sitten kuvittelin nähneeni Marko Kilven.

Tuomas Kyrö on livenä pitkä mies.

Tuomas Kyrö seisoi vieressämme kun osuimme Liken dekkarikilpailun palkintojenjakoon. Onnittelut kisan voittajalle Milla Ollikaiselle!

Suttuisessa kännykkäkuvassa ainakin Milla Ollikainen ja Liken Pentti Haanpää

Messut olivat yllättävän ihana kokemus, oli kiehtovaa kierrellä messuilla oikeiden kirjailijoiden keskellä tällaisena wannabeena. Etenkin Siiri Enorannan esitys pisti miettimään, tuohon hullunmyllyynkö minäkin hinkuan? Juu en. Fiilis oli messujen jälkeen kuitenkin inspiroitunut.

Ainoa pettymyksentapainen tunne liittyy siihen, että olin paikalla väärään aikaan. Vasta jälkikäteen huomasin, että myös Vera Vala vieraili messuilla. Vaikka yritin etukäteen tiirailla osallistuisiko hän. Voi höh, kunpa olisin tiennyt etukäteen :-( Olisin suunnitellut reissuni ajankohdan toisin, olisi ollut mukavaa nähdä hänet livenä. Ensi vuonna sitten uudestaan!

Tyhjin käsin ei tarvinnut messuilta palata,  uutuuksien lisäksi tein myös divarilöytöjä :-) Christien teos onkin tuplakirja, toinen puoli on Roal Dahlin Joku kaltaisesi.



tiistai 23. lokakuuta 2012

PeNoWriMo

Personal Novel Writing Month on käynnistynyt. Tavoitteena on raapaista n. 50 000 sanan romaanin raakaversio neljässä viikossa. Miksi personal, eikö rahkeeni riitä tuohon viralliseen NaNoWriMoon? Eivät, muu elämä ei jousta marraskuun lopussa tarpeeksi. Joten lähden yrittämään tätä rykäisyä nyt yksityisnanossa. Privaattinano, kuulostaa komealta :-)

Tarinan aihio, miljöö ja keskeiset henkilöt ovat kasassa, samoin juoni pääpiirteissään. Tarinassa tulee tapahtumaan murha, mahdollisesti kaksi. Uhrin tiedän, mutta syyllistä en ole vielä päättänyt. Apua! Tähänkö koko yritykseni kariutuu. Junan on kuitenkin lähdettävä nyt, joten toivon että murhaaja tajusi nousta kyytiin. Ehkä alitajuntani työstää tämän valmiiksi junan puuskuttaessa eteenpäin.

Tähän postaukseen aion tylsästi dokumentoida seuraavan neljän viikon aikana päivittäisen kirjoitussaldoni, ihan vain seuratakseni missä vaiheessa tavoite karkaa ulottumattomiin.


  • 23.10. Koossa 1635 sanaa (250 sanaa alle tavoitteen, tänään ei irtoa enempää)
  • 24.10. 1689 sanaa lisää, yhteensä 3324 (hieman kirin tahtia, mutta en vielä riittävästi)
  • 25.10. 1549 sanaa, yhteensä 4873
  • 26.10. 821 sanaa, yhteensä 5694 (harmittaa vähäinen sanamäärä, jouduin tekemään iltatöitä. Onneksi viikonloppu alkaa, silloin voi kiriä tahtia)
  • 27.10. 1531 sanaa, yhteensä 7225 (huonoa ja laadutonta raakatekstiä suurin osa, pöh!)
  • 28.10. 631 sanaa, yhteensä 7784 (jumituin muokkailemaan alkua, vaikka ei pitänyt)
  • 29.10. 1720 sanaa, yhteensä 9504 (ja pyykkivuori kasvaa)
  • 30.10. 1856 sanaa, yhteensä  11 360  (vartin purskeet toimivat!)
  • 31.10 1789 sanaa, yhteensä  13 149 (pyykit vieläkin silittämättä)
  • 01.11.  2143 sanaa, yhteensä 15 292 
  • 02.11 2364 sanaa, yhteensä 17 654 (kaksi tunnin pätkää, tekisi jo mieli editoida)
  • 03.11 384 sanaa, yhteensä 18038 (blääh, tänään ei kulje. Saunan jälkeen juotu siideri tahmaa pään ja yrittää kuljettaa tarinaa väärään suuntaan. Ei väkisin.)
  • 04.11. 2457 sanaa, yhteensä 20495 ( huikeeta, 20 t meni rikki! Sanoja kertyi paljon pätkissä, pisin pätkä oli kolme varttia. Tekstin laadusta en sano mitään :-) )
  • 05.11. 1766 sanaa, yhteensä 22 261
  • 06.11. 789 sanaa, yhteensä 23 050 ( nenä vuotaa kuin auki jäänyt hana, pää tukossa ja pari tuhatta sanaa uupuu puolivälitavoitteesta)
  • 07.11. 2168 sanaa, yhteensä 25 218 (jee, puoliväli saavutettu päivän myöhässä)
  • 08.11. 2433 sanaa, yhteensä 27 651 (saikkupäivän hourailua, ajatus karkailee)
  • 09.11. 1867 sanaa, yhteensä 29 518 (tarina tunkee ajatuksiin kesken päivän, koko ajan)
  • 10.11. 544 sanaa, yhteensä 30 062 (pari vartin pätkää käytössä, ei siinä paljoa ehdi)
  • 11.11. 1978 sanaa, yhteensä 32 040 (hihii, luxusta! Isänpäivä tarjosi äidille kirjoitustuokion keskellä päivää tyttären ja isän puuhastellessa omiaan)
  • 12.11. 2135 sanaa, yhteensä 34 175 (ja olen puhki! Pääjuoni on nyt kasassa, mieli huutaa editoimista ja sivujuonteiden hauduttelua)
Ihan en päässyt maaliin, mutta enää ei ole järkeä jatkaa. Tarina kaipaa editoimista ja sivujuonteet kypsyttelyä. Olipahan retki! Tällaisesta rykäyksestä on kyllä apua perusjuonen kirjoittamiseen.


maanantai 22. lokakuuta 2012

Än-yy-tee-nyt!

Nettilakko ohi, jeee! Nojuu, olen minä välillä piipahdellut postauksia lukemassa, ei sitä voinut ihan kokonaan olla ilman. Mutta vain ihan pikaisesti ;-)
Nettilakko on ollut tuottavaa aikaa. Aavistukseen olen kirjoittanut uusia lukuja ja poistanut melkein saman verran. Huomasin yhtenä lokaakuun iltana, että tarina junnasi paikoillaan ja päähenkilö jankkasi yhtä isoa ongelmaansa hieman liikaakiin. Ei siis kovin kiintoisaa mahdollisia tulevia lukijoita ajatellen.

Eräänä heikkona hetkenä tuhlasin 99 euroa BoD:n kirjamessupakettiin, onpahan ykkönenkin nyt sitten näytillä. Mutta näin jälkikäteen tuolle rahalle olisi keksinyt parempiakin investointikohteita, tekeleeni tulee hukkumaan kirjavyöryihin noilla messuilla. Tai ehkäpä Minttu Vettenterä houkuttelee yleisömassat BoD:n osastolle? No, sain ainakin messulipun kaupanpäälle.

Viime viikolla kesken syysloman iski inspis, paikkakunta jossa vierailimme suorastaan kupli jännittyneitä ihmissuhteita ja miljöö tarjosi suljetun huoneen probleeman kuin tarjottimella. Kolea lokakuun sää hiipuvan ruskan kera oli kuin piste iin päällä.
Kenties näistä ajatuksista ja repaleisista kohtauksista vielä syntyy nelonen. Tai ehkä nelonen onkin kolmonen? Sen verran innostuin, että mietin yrittäisinkö omaa NaNoWriMoa alkaen tästä hetkestä neljä viikkoa eteenpäin. Virallinen NaNoWriMo kun sattuu pahaan aikaan muun elämän ollessa kiireellistä marraskuun puolesta välistä eteenpäin. Saisin purskautettua raakaversion kuosiinsa, ehkä?
Olen aina ollut hidas uimaan menijä, oli sitten kyseessä meri, järvi tai uima-allas. Olen luetellut istu isän polveen sun muut lorut aina moneen kertaan. Nyt on hieman samanlainen olotila. Ei kait se NaNoWriMo voi niin kamalaa olla, ~1786 sanaa per päivä? Än-yy-tee-nyt!


maanantai 8. lokakuuta 2012

Leirinuotion hiipuva hiillos

Osallistuin kahdeksan muun kirjoittajan kanssa virtuaaliselle kirjoitusleirille syyskuussa. Leiri oli ihana, upea ja ehkä aavistuksen rankkakin. Koossa oli mahtava porukka, antoisia kirjailijavierailuja (kuusi!) ja luentoja. Opin valtavasti muiden teksteistä ja niiden kommenteista, toki myös omien tekstien kommentit antoivat uusia työkaluja työstää kässäriä ja pureutua sen haasteisiin.



Leirin aikana tutustuttiin kunkin kirjoittajan kahteen tekstiin. Ensimmäinen oli vapaavalintainen 1000-2000 pätkä omasta työn alla olevasta käsiksestä. Toinen haasteteksti kirjoitettiin viikossa aiheesta Pilvi. Kirjoitettiin viikossa tarkoitti minulle puolta tuntia alkuviikon iltana ja paria tuntia sunnuntai-iltana. Lisähaastetta tekstiin toi, että jokainen sai vapaasti valita oman henkilökohtaisen kirjoitushaasteensa, missä kaipailee harjoitusta. Minä valitsin dialogin. Hahmoillani on tyypillisesti paljon pään sisäistä puhetta, jota pyrin nykyään kirjoittamaan auki myös dialogin kautta.
Haasteteksti toi piristävää vaihtelua, oli vapauttavaa kirjoittaa muutakin kuin kakkosta ja kolmosta. Tätä pitäisi harrastaa useamminkin, lyhyitä harjoituspätkiä ihan vain omaksi iloksi ja harjoitukseksi. Ilman tavoitteita.

Leiri mursi kesän jatkuneen kirjoitusblokkini täysin. Leirillä saimme tähän myös hyviä ohjeita, ninjat vain vilistämään tekstin joukkoon. Leirinuotion hiipuvassa lämmössä olen muokannut Aavistusta uuteen uskoon. Asetin itselleni kahden viikon nettikiellon. Ja suklaalakon. Ja tv-hömppälakon (dokumentteja ja kunnon elokuvia sai katsoa). Ja kaiken vapautuneen ajan käytin kirjoittamiseen. Huh, miten ihanaa! Tätä voisi jatkaa pidempäänkin :-)


P.S. Kiitos vielä näin julkisesti Ahmu, Dee ja Bee leirinuotion sytyttämisestä! Virtuaalinen kirjoitusleiri oli mahtavuutta!